Viime lukuvuoden palautteesta kirvonnutta
Kiitos saamastamme palautteesta viime lukuvuodelta. Lukuvuosisuunnitelman takakannen palautekyselyjä palautui koululle vain yksi. Muuta palautetta olemme luonnollisesti saaneet lukuvuoden aikana suullisesti paljonkin. Myös neuvottelukunnan kautta olemme saaneet palautetta viime lukuvuodesta.
Ilokseni koulumme opettajat lähtivät mukaan Love2Learn opettajien täydennyskoulutukseen. Itse koen, että olemme etuoikeutettuja päästessämme mukaan tähän hakkeeseen kymmenien hakijakoulujen joukosta.
Saimme koululle hankkeen avulla (arvo yli 4000€) toimivat tieto- ja viestintätekniikan välineet. Huomasimme myös, että emme ole korvaamattomia, vaan hyvät sijaiset hoitivat ohjeistuksemme avulla koulutyön mielestämme mallikkaasti. Koulutus jatkuu vielä kolmena erillisenä päivänä tämän syksynä aikana. Haluamme pysyä opetuksessa ajan tasalla.
Lukuvuoden teemoista ja hankkeista olemme saaneet pääsääntöisesti positiivista palautetta ja kiitosta. Oppilaiden tekemät tuotokset olivatkin loistavia ja niistä on syytä olla jopa ylpeä. Projekteissa mukana olleet kouluttajat sekä muutkin koululla vierailleet tahot (esim. saksalaiset opettajat) ovat kiitelleet koulussamme vallitsevaa tekemisen meininkiä ja erinomaista työrauhaa luokissa. Itse koimme myös oppineemme valtavan määrän uusia asioita hankkeiden myötä. Muutama vanhempi epäili, oliko elämyksiä ja projekteja liikaakin. Tulee muistaa, että hankkeet osaltaan toteuttavat saumattomasti koulumme opetussuunnitelmaa. Mielestämme aikaa jäi riittävästi perusasioiden tekemiseen ja koulutyö oli vaihtelevaa.
Nykykäsityksen mukaan oppiminen on parhaimmillaan onnistunutta vuorovaikutusta. Erilaiset projektit ja työmuodot, samoin kuin istumajärjestykset mahdollistavat toiminnallisen oppimisen. Ihmiset oppivat yksilöllisesti esim. kuulon, näkemisen , tekemisen, tuntemisen jne. kautta. Mitä useammalla tavalla pystymme tarjoamaan opetusta, sen parempi on tulos.
Leikki on lapsen työtä. Koululaisen työtä on koulun käyminen. Yleensä tiedot ja taidot karttuvat koulussa, jos oppilas jaksaa tehdä parhaansa. Enempää ei pidä vaatiakaan. Valitettavasti luokassa on usein myös muutama alisuoriutuja, joka pienellä yrittämisellä saavuttaisi helposti parempia tuloksia.
Myös oppilaan sekä kodin asenne koulunkäyntiin ja koulumenestykseen on merkittävä. Koulumme arvopohja on yhdessä vanhempien kanssa sorvattu.
RAHULAN KOULUN ARVOT
1. Erilaisuuden hyväksyminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen.
2. Oppilas oppii ottamaan vastuuta tekemisistään, lähimmäisistään ja ympäristöstään.
3. Koulussa arvostetaan ja vaaditaan hyviä käytöstapoja ja rehellisyyttä, sekä kehitetään oppilaiden sosiaalisia taitoja.
4. Koulun turvallinen kasvuympäristö luo edellytykset oppilaan terveen itsetunnon kehittämiselle.
5. Koulun oppilaalla on hyvät oppiaineiden perustiedot siirtyessään yläkouluun.
6. Oppilaalla on hyvät tiedonhankintataidot, sekä kyky jäsentää hankkimaansa tietoa.
7. Opetuksessa arvostetaan taitoaineiden merkitystä.
Taitoaineet
- lisäävät oppilaan onnistumisen elämyksiä
- tuovat toiminnallisuutta opetukseen
- siirtävät kulttuuriperimää
- luovat oppilaalle edellytyksiä myös tulevaisuudessa ilmaista ja toteuttaa itseään
Haaste oppimisen sijaan on monelle koululaiselle koulun sosiaaliset kiemurat. Luokassa on parikymmentä muuta lasta, puhumattakaan, että välitunnilla on koulussamme 65 lasta. Jokaisen on löydettävä se oma paikkansa niin kaveriporukassa, luokassa kuin välitunnillakin. Niinhän se on myös myöhemmin elämässäkin, että jokaisen on itse paikkansa löydettävä.
Toisaalta koulumme on pieni ja samankaltaisia kavereita ns. ”hengenheimolaisia” voi olla vähän. Koulussa täytyy kuitenkin tulla toimeen kaikkien kanssa, vaikka ei parhaita kavereita oltaisikaan.
Jotta koulussa olisi turvallista, täytyy kaikkien noudattaa myös yhteisesti sovittuja sääntöjä. Päivittäin tulee useita tilanteita, jossa nämä säännöt tahtovat unohtua. Opettajan tehtävä on puuttua näihin epäkohtiin. Lähtökohtana asioiden selvittelyssä on kaikkien osapuolien tasavertainen kuuleminen. Opettaja on opetuksen ja kasvatuksen ammattilainen, ja tekee parhaansa asioiden selvittelyssä. Pienempiä juttuja oppilaiden on hyvä oppia itse selvittämään keskenään. Ei lienee tarkoituksen mukaista, eikä myöskään mahdollista, tiedottaa kaikista koulupäivän aikana tapahtuneista selvittelyistä kotiin. Kotiin otetaan koululta yhteyttä vasta sitten, jos opettajasta asia tai tilanne sitä vaatii.
Opettaja lehdessä nro 32/2010 rehtori Leena Kostiainen kirjoittaa mielestäni osuvasti: ”Parhaimmillaan kodin ja koulun yhteistyö on molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta. Koulu on lapsen omaa elämää, jossa hän saa rauhassa harjoitella itsenäistymistä tietäen, että tarvittaessa sekä opettaja että vanhemmat tukevat häntä. Vanha periaate: ”Jos koulusta ei kuulu mitään, kaikki on kunnossa. Otamme yhteyttä, jos on syytä huoleen. Jos taas kotona havaitsette, että lapsella on jokin huoli tai vaikeus, ottakaa yhteyttä. Mietitään mitä voimme yhteisvoimin asialle tehdä.”
Näin asiat yleensä hoituvat ja lapsi saa hallinnan tunteen omasta elämästään, vanhempien ei tarvitse stressata kouluasioilla ja hyvinvoiva opettaja jaksaa hoitaa työnsä entistä laadukkaammin.”
Hedelmällisintä koulun ja kodin välinen yhteistyö on silloin, kun asioihin tartutaan silloin, kun ne mieltä painavat. Suora kontakti välittömästi oman lapsen opettajaan on usein paras reitti. Ilman koulun ja kodin välistä suoraa vuorovaikutusta asiat tahtovat usein vääristyä. Pahimmillaan välikappaleeksi joutuu lapsi, joka joutuu päivittäin raportoimaan huolestuneille vanhemmilleen koulupäivän tapahtumia. Näin ainakin vältytään turhalta epäluottamuksen kylvämiseltä ja syyllisten etsimiseltä.
Uskon, että näillä eväillä uusi lukuvuosi tuo sekä oppilaille, opettajille ja huoltajille oppimisen riemua, iloa ja mukavia muistoja elämään.
t. Katariina Vilén
